Päivä Au pairina

Hei! Tykkään ite aina lukea aupairien blogeistä näitä 'päivä aupairina' -postauksia, joten ajattelin tämän uuden blogin alussa, ensimmäistä kertaa toteuttaa sellaisen itsekin. Mun hostperheeseen siis kuuluu vähän päälle 30-vuotiaat vanhemmat ja niiden 1-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. En käytä lasten oikeita nimiä blogin puolella, vaan puhun heistä yksinkertaisesti Poikana ja Tyttönä.

7:10

Herätyskello soi. Vielä kymmenen minuuttia aikaa nukkua siis.

7:20

Nousen ylös, puen vaatteet, meikkaan ja laitan hiukset. Sen jälkeen siirryn keittiön puolelle, jossa hostäiti ja perheen nuorin, 1-vuotias poika, ja 4-vuotias tyttö syövät jo aamupalaa. Otan mun omaa mysliä ja maitoa, jonka jälkeen istun muiden kanssa syömään.

8:00

Ollaan kaikki syöty ja laitan tiskit tiskipöydälle. Tänään tulee siivooja, joten mun ei tarvitse sen enempää tehdä. Pidän seuraa Pojalle sillä välin, kun hostäiti käy suihkussa.

8:30

Mun on aika lähteä kouluun, joten pakkaan repun, sanon heipat ja lähden kerrankin ajoissa. Ehdin aikaisempaan ratikkaan ja oon koulussa jopa ennen yhdeksää.

12:20

Koulu loppuu. Mennään osan kielikurssilaisten kanssa samaan ratikkaan. Kun pääsen kotiin, syön välipalaa ja mulla on vielä noin tunti aikaa ennen, kun työt alkaa.

13:45 

Hostäiti tulee kotiin ja jutellaan siitä, kuinka hölmöä on, että Pojalla on päiväkodissa vaan kaksi hoitajaa sen ryhmässä, jossa lapsia on 20. Lisäksi saan tietää, että uuden kännykän pitäisi tulla huomenna postitse, mikä tarkoittaa sitä, että saan vihdoin hostäidin vanhan iPhonen ja saksaliittymän käyttöön, jossa on netti. Jutellaan sen lisäksi muutamista muista asioista, ja kun hostäiti lähtee hakemaan Poikaa, mä jään laittamaan pyykkejä.

14:20

Hostäiti tulee takaisin kotiin ja Poika on hyvällä tuulella niin kuin aina. Istun sen kanssa keittiönpöydän ääressä samalla, kun se syö. Ruuasta puolet lentää tavalliseen tapaan lattialle, eli syömisen jälkeen kyykin lattialla pyyhkimässä leivänmuruja ja banaaninpalasia. Leikin Pojan kanssa hostäitin tehdessä ruokaa.

15:25

Hostäiti lähtee hakemaan Tyttöä päiväkodista, josta ne menee suoraan balettitunnille. Mä jään Pojan kanssa kotiin ja hetken kuluttua päätetään lähteä (tai no, mä päätän) leikkipuistoon.

17:30 

Tullaan takaisin kotiin, jossa hostäiti jo jatkaa ruuanlaittoa ja Tyttö maalaa vesiväreillä. Se kertoo ylpeänä, kuinka sai mansikkajäätelöä baletin jälkeen samalla, kun Poika aloittaa itkemisen. Sillä on nälkä.

18:30 

Ruuan jälkeen siivoon pöydän ja tiskaan tiskit. Hostäiti kylvettää samalla Pojan ja Tyttö katsoo lastenohjelmia. Kun Poika tulee kyvystä, leikitään vielä hetki ennen nukkumaanmenoa. Hostisä tulee kotiin ja vaihdetaan senkin kanssa kuulumiset.

19:30 

Oon vapaalla. Vihdoin. Meen pesemään omat hampaat ja vaikka päivällä vannoin itselleni lähteväni vielä salille, oon niin uupunut, että sen sijaan päätän kirjoittaa blogia ja mennä ajoissa nukkumaan. Miten voikin väsyttää näin paljon. 

Uusi blogi

Ensimmäisen aupairvuoden jälkeen päätin aloittaa tämän bloggailun ihan puhtaalta pöydältä. Tämä blogi, vähän niin kuin muutto viime heinäkuun lopulla Berliiniin, on uusi alku. Uusi työ, uusi asuinalue, Prenzlauer Berg, ja uudet suunnitelmat.

Olen Laura, nyt 20-vuotias ja vuoden 2014 ylioppilas. Muutin hiukan yli vuosi sitten Suomesta Saksaan osaamatta kieltä lähes sanaakaan (yksi kurssi lukiossa ei oikein riittänyt). Olin varma siitä, että 11 kuukauden jälkeen palaisin Suomeen, aloittaisin opiskelut ja jatkaisin mulle tärkeää harrastusta Suomessa. Mielessä ei edes käväissyt ajatus, että tämän lähes vuodenmittaisen ajanjakson jälkeen haluaisin jäädä Saksaan pysyvästi, vaikka moni siitä mulle ennen lähtöä sanoikin. Jo kuitenkin ensimmäisen kuukauden jälkeen olivat ajatukset muuttuneet siihen suuntaan, että jos opin saksaa tarpeeksi nopeasti, niin ehkä mä tänne voisin jäädä. Ja täällä sitä ollaan.

Tällä hetkellä blogi keskittyy lähinnä siis saksan opiskeluun - mulla on aikeissa läpäistä DSH-kielikoe - ja aupair-arkeen. Kielitaito on vuoden jälkeen B2-tasolla, eli ennen kielikoetta on vielä paljon parannettavaa, mihin toivottavasti auttaa Volkshochschulesta siirtyminen yksityiseen kielikouluun ja saksalainen hostperhe, edellinen kun oli puoliksi suomalainen. Syy siihen, miksi opiskelen kieltä mahdollisimman nopeasti on se, että aion ensivuonna hakea opiskelemaan fysioterapiaa täällä Berliinissä. Hakuprosessista tuun varmasti puhumaan täällä blogin puolellakin.

Kirjoitan blogia lähinnä kaikille uteliaille sukulaisille ja kavereille, mutta jos aupair-elämä, Saksassa asuminen, Berliini ja Saksassa opiskelu kiinnostaa, niin lukea saa ja lukijaksi liittyä.