Hier bin ich wieder

Tuntuu hassulta kirjoittaa suomeksi. Jotenkin tämä blogin kirjoittaminen jäi viime kesän lopulla kokonaan pois - koulustressi päättyi siihen, etten saanut kaikkia dokumentteja ajoissa palautettua enkä pystynyt hakea kouluun. Keskityin siis ihan sataprosenttisesti tulevaan saksan kokeeseen, jonka tulokset sain joulukuun lopulla. Pääsin läpi! En siis kokonaan ole epäonnistunut ihmisenä. Oli jotenkin vaikea myöntää edes itselleen, että vaikka kuinka kovasti halusin jo opiskelemaan, ei se kaikista yrityksistä huolimatta onnistunut (osittain tosin vain omaa saamattomuutta ja huolimattomuuttani).

Syksyn aikana kävin parin kaverin kanssa Pariisissa ja joulukuussa palasin Suomeen kymmeneksi päiväksi. Vaikka matka omalta osaltaan muistutti, miksi niin kovin rakastan Helsinkiä ja Suomea ylipäätään, muistutti se myös kaikista niistä syistä, mitkä lopulta sai minut jäämään Berliiniin. Jotenkin varsinkin se aika, jonka on viettänyt ulkomailla on avannut silmiä - ei se Suomi ole mikään täydellinen paratiisi. Vaikka kaipaan sieltä monia asioita, kuten ruokakaupan valikoimaa ja sitä, että monet asiat voi hoitaa sähköisesti, niin on myös asioita, joita en kaipaa. Kuten pimeys ja harmaus. Ihmisten negatiivisuus ja takapajuisuus tietyissä asioissa.

Olen ihan rakastunut Berliiniin, jossa omistan ihanan ystäväporukan ja parhaimman poikaystävän. Viime vuoden puolella lopetin muuten myös aupairin työt ja muutettiin poikaystävän kanssa saman katon alle. Jäiks. En lupaile kirjoittavani blogia säännöllisesti, mutta en sulje sitä poiskaan. Tällä hetkellä mulla on meneillään esim kahden kuukauden projekti sokerinsyönnin ja terveellisten elämäntapojen suhteen ja ensiviikolla matkaan Lontooseen ja Harry Potter -studiolle. Eli niistä ehkä seuraavan kerran juttua.

Hyvää uutta vuotta 2017. :)

Automatka Venetsiasta Sveitsiin

Kymmenen tuntia autossa. Niin kauan kesti meidän matka Italian Venetsiasta Sveitsin Luzerniin. Matkan oli alunperin tarkoitus kestää kuusi tuntia, mutta jo Italian puolella eksyttiin Milanon keskustaan - joka oli kyllä ihan kiva nähdä, vaikka ei hurmannutkaan samalla tavalla kuin Venetsia. Kun lopulta päästiin Sveitsin puolelle, taisin ajatella matkan isoimman osan olevan jo takana. Pysähdyttiin mäkkärille syömään ja oli hyvä fiilis päästä oikomaan jalkoja pitkän ajomatkan jälkeen.

Matkan jatkuessa kultiin radiossa puhuttavan isosta ruuhkasta jonkun tunnelin kohdalla, mihin mun poikaystävä totesi, että onneksi ei ajeta sitä tietä. Oltiin kuitenkin väärässä - kuten alempana olevasta kuvasta näkyy, niin autot ei liikkuneet pitkään aikaan yhtään mihinkään. Kun välillä liikuttiin, niin jo parin sadan metrin jälkeen pysähdyttiin taas. Jos haluaa yrittää löytää jotakin positiivista, niin maisemat oli kirjaimellisesti henkeäsalpaavat. Korkeat, lumihuippuiset vuoristot kohosivat kohti taivasta edessä päin ja ympärillä leijui usva koskettaen vihreitä metsiä. Oltiin keskellä ei mitään, jumissa autotiellä, mutta niitä mielettömän kauniita maisemia olisi voinut tuijotella ikuisuuden. Venetsia ei ollut mitään Sveitsin vuoristoihin verrattuna.

Jos joskus vielä tulee tehtyä uusi roadtrip, niin pitää kyllä tarkistaa tiet ruuhkien ja tietyömaiden varalta etukäteen. Myös Ranskasta Berliiniin matkatessa jäätiin useasti ruuhkiin ja radiota kuuntelemalla selvisi, että monissa Saksan osavaltioissa alkoi juuri sinä viikonloppuna lomat ruuhkauttaen moottoritiet.

Sveitsin tunneli oli siis Gotthardin tunneli, joka paljon käytettynä on usein pahasti ruuhkainen - kuten oli meidänkin aikaan, eikä oltu ainoat ihmiset tien varrella seisoskelemassa. Luzernissa lehteä lukiessa selvisi, että sinne oli vastikään avattu myös Gotthardin pohjatunneli, 57-kilometrinen, maailman pisin rautatietunneli. Lisää tunnelista voi lukea esimerkiksi täältä.

Ensimmäinen päivä Venetsiassa

Ennen Venetsiaan menoa mulla oli paikasta tietynlainen kuva mielessä: paljon turisteja, mutta kuitenkin kaunis, veden ympäröimä kaupunki. Koska osasin varautua valtaviin turistimassoihin etukäteen, en pettynyt ja jopa vähän yllätyinkin siitä, kuinka kaunis Venetsia varsinkin illalla oli. Rakastan yli kaiken niitä pieniä katuja, joista todella iso osa päättyy umpikujiin. Tykästyin tosi paljon kaupungin arkkitehtuuriin ja pienet parvekkeet viherkasveilla toi ihania yksityiskohtia siihen betoniviidakkoon, mikä Venetsia on. Luulen kuitenkin, että pidemmän päälle ne ahtaat, pienet kadut vailla vihreyttä ei olisi mua varten.

Olin mun poikaystävän kanssa vähän etukäteen suunnitellut, että ostettaisiin museopassi ja käytäsiin Venetsian eri museoissa, mutta kuten moni muukin suunnitelma, niin tämäkään ei sitten käynyt toteen. Haluan tehdä meidän roadtripin suunnittelusta (tai suunnittelemattomuudesta) vielä erikseen postauksen, mutta lyhyesti sanon, että Venetsiassa ainut asia, mikä meni suunnitelmien mukaan oli se, että käytiin ravintolassa, minne halusin jo alusta lähtien.

Ensimmäinen päivä menikin lähinnä siinä, kun käveltiin vain katuja pitkin vailla päämäärää. Ei oikein kukaan tiedetty, missä oli mitäkin nähtävää ja lopulta harhailtiin jossain ihan syrjäkujilla kaikkien ravintoloiden ja muiden liikkeiden ollessa kiinni. Päädyttiin johonkin pieneen kebab-paikkaan, kun nälkä ja väsymys iski, mutta onneksi käytiin sitten illemmalla vielä paremmin syömässä! Alussa oltiin kaikki nelisteen, mutta koska mun kaksi kaveria on vegaaneja, niin he halusivat etsiä itselleen vegaaniravintolan, jolloin me mentiin syömään maailman parhainta pizzaa.

Illemmalla, kun aurinko laski, päädyttiin vielä johonkin katufestivaaleille ja tunnelma oli niin ihana! Pahin turistirysä oli ohi, mutta vaikka kuinka olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, niin oli pakko lähteä väsymyksen jo iskiessä. Venetsiasta meillä meni lautalla noin 20 minuuttia takaisin meidän omalle alueelle ja siitä satamasta piti vielä kävellä ihan liian pitkä matka takaisin leirintä-alueelle. 

Road trip Euroopassa

Olen elossa, vaikka blogin puolella onkin ollut hiljaista! Tälle hiljaisuudelle on kuitenkin syynsä: saavuin juuri Berliiniin kymmenen päivän mittaiselta road tripiltä Euroopassa. Road tripistä piti puhua oikeasti täällä blogin puolella jo aikaisemmin enemmän, mutta lopulta kuitenkin koin paremmaksi kirjoittaa matkasta vasta sen jälkeen - eli nyt.

Meidän matkaan sisältyi Saksan lisäksi Italia, Slovenia, Sveitsi ja Ranska. Ajettiin autolla Berliinistä Itävallan kautta Italiaan Venetsian lähistölle, jossa sijaitsi meidän leirintä-alue. Siellä vietettiin seitsemän yötä, mutta välissä käytiin esimerkiksi päiväreissulla Sloveniassa ja Venetsiasta tuli nähtyä pääsaaren lisäksi myös Lido. Italiasta ajettiin Sveitsin Luzerniin, jossa vietettiin yksi yö ja sieltä ajettiin seuraavana päivänä Ranskan puolelle Strasbourgiin, missä oltiin myös yksi yö. 

Mielessä on tällä hetkellä niin paljon postausideoita ja kuviakin mulla on kahdella eri muistikortilla. Niiden läpikäymisessä menee varmaan vielä muutama päivä, mutta nyt alkuun tässä muutama kuva Venetsiasta, joka lumosi minut ihan täysin.