Oi Berliini

Oon taas vihdoin takaisin Berliinissä. Lento oli eilen yhdeksän aikaan aamulla täällä ja jo illalla piti käydä tapaamassa mun parhainta berliinikaveria ja siinä samalla tuli tutustuttua yhteen uuteen suomalaiseen, mikä oli kyllä tosi ihana. En ollut myöskään nähnyt tätä kaveria taas pariin kuukauteen, niin oli paljon puhuttavaa vähän kaikesta. Esimerkiksi siitä, oonko mä jäämässä Berliiniin vai en. 

Kun mä tulin Berliiniin, niin se oli mulle tosi kasvattava ja vapauttava kokemus. Rakastuin tähän kaupunkiin ja rakastan sitä yhä edelleen, koska Berliinissä musta tuntui kuin olisin herännyt henkiin. Musta tuli osa Berliiniä, sen öisiä katuja, tyhjiä ja täysiä s-bahnoja, tupakansavuisia baareja ja teknoklubeja. Nyt yli vuoden jälkeen olen alkanut miettimään, että haluan tosi paljon opiskelemaan ja jos opiskelupaikka ei aukea Berliinissä, niin mitä mä sitten teen? Jäänkö mä Berliiniin ja teen työtä jossain kahvilassa? Vai meenkö mä jonnekin muualle opiskelemaan? Mielessä on pyörineet nyt Itävalta, Sveitsi ja Skotlanti. Toivon vaan, että pääsen sisälle Freie Universitätiin, niin ei tarvitsisi enää tätä miettiä.

Etelä-Afrikasta tulee kuvia tässä parin viikon sisällä, mutta nyt nautin täysin viimeisistä lomapäivistä. Perhe tulee takaisin vasta keskiviikkona, eli on runsaasti aikaa käydä vähän ulkona ja kampaajalla. Dresdeniin olisi tarkoitus mennä sunnuntaina. Nämä tämän postauksen kuvat on muuten ottanut Tim Raack, joku Piercen vanha kaveri ja aika lahjakas valokuvaaja.

Tammikuu

Sen huomaa aina täältä blogin puolelta, kun on kielikurssia näköjään. Blogi hiljenee, koska koulun ja töiden jälkeen ei yksinkertaisesti huvita istua tietokoneen ääreen ja kirjoittaa päivistä, joissa ei ollut muuta sisältöä kuin juuri se koulu ja työt. Lisäksi tammikuussa tapahtui muutenkin paljon kaikkea. Kävin Warendorf -nimisessä kylässä hostperheen kanssa ja vietettiin siellä lähes kokonainen viikko. Kylä on tunnettu siitä, että siellä on paljon hevosia, eikä jäänyt kyllä huomaamatta! Se oli kanssa mun ensimmäinen pidempi reissu Berliinin ulkopuolelle, oli kai jo aikakin näin 1,5 vuoden jälkeen. Rehellisesti sanottuna olisin melkein kuitenkin viettänyt sen ajan täällä Berliinissä - sää Warendorfissa oli sateinen, eikä suunnitelmien mukaisesti päästykään ratsastamaan. Poneja pääsi kuitenkin hoitamaan, ja pelkästään se sai mut naurettavan hyvälle tuulelle sateesta, tuulesta ja mudasta huolimatta. Muu aika lomasta menikin sitten lukiessa ja lasten kanssa leikkiessä. 

Tammikuun aikana Berliinin sää ehti olla sekä jäätävän kylmä ja luminen että aurinkoinen. Vaikka lunta kaipasinkin ja pääsin tekemään lumiukon ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, niin kyllä se aurinko vaan sopii mulle enemmän. Olo on paljon positiivisempi ja tyytyväisempi, kun ulkona on lämmin ja aurinko paistaa. Etelä-Afrikkaan lähtö on luvassa ensiviikolla, mutta en ole vieläkään oikein sisäistänyt sitä. Ehkä sitten viimeistään, kun istutaan lentokoneessa matkalla toiselle mantereelle, apua. 

Tammikuu oli myös yliopistojuttujen takia aika kiireinen. Olen selvitellyt, mitä papereita tarvitsee, kun hakee yliopistoon, milloin on kielikoe ja milloin hakupäivät. Vähän jännittää, että ehtiikö kaikki paperit ajoissa ja riittäkö edes rahat. Jo pelkästään yliopistoon haku on kallista, kun on aupairin budjetti. Kesän suunnitelmiakin varten pitäisi säästää, ja yritän ehtiä kirjoittamaan kesän (matka)suunnitelmista joko ennen Afrikan lomaa tai sitten viimeistään sen jälkeen. Olen nimittäin aika innoissani jo nyt!