Automatka Venetsiasta Sveitsiin

Kymmenen tuntia autossa. Niin kauan kesti meidän matka Italian Venetsiasta Sveitsin Luzerniin. Matkan oli alunperin tarkoitus kestää kuusi tuntia, mutta jo Italian puolella eksyttiin Milanon keskustaan - joka oli kyllä ihan kiva nähdä, vaikka ei hurmannutkaan samalla tavalla kuin Venetsia. Kun lopulta päästiin Sveitsin puolelle, taisin ajatella matkan isoimman osan olevan jo takana. Pysähdyttiin mäkkärille syömään ja oli hyvä fiilis päästä oikomaan jalkoja pitkän ajomatkan jälkeen.

Matkan jatkuessa kultiin radiossa puhuttavan isosta ruuhkasta jonkun tunnelin kohdalla, mihin mun poikaystävä totesi, että onneksi ei ajeta sitä tietä. Oltiin kuitenkin väärässä - kuten alempana olevasta kuvasta näkyy, niin autot ei liikkuneet pitkään aikaan yhtään mihinkään. Kun välillä liikuttiin, niin jo parin sadan metrin jälkeen pysähdyttiin taas. Jos haluaa yrittää löytää jotakin positiivista, niin maisemat oli kirjaimellisesti henkeäsalpaavat. Korkeat, lumihuippuiset vuoristot kohosivat kohti taivasta edessä päin ja ympärillä leijui usva koskettaen vihreitä metsiä. Oltiin keskellä ei mitään, jumissa autotiellä, mutta niitä mielettömän kauniita maisemia olisi voinut tuijotella ikuisuuden. Venetsia ei ollut mitään Sveitsin vuoristoihin verrattuna.

Jos joskus vielä tulee tehtyä uusi roadtrip, niin pitää kyllä tarkistaa tiet ruuhkien ja tietyömaiden varalta etukäteen. Myös Ranskasta Berliiniin matkatessa jäätiin useasti ruuhkiin ja radiota kuuntelemalla selvisi, että monissa Saksan osavaltioissa alkoi juuri sinä viikonloppuna lomat ruuhkauttaen moottoritiet.

Sveitsin tunneli oli siis Gotthardin tunneli, joka paljon käytettynä on usein pahasti ruuhkainen - kuten oli meidänkin aikaan, eikä oltu ainoat ihmiset tien varrella seisoskelemassa. Luzernissa lehteä lukiessa selvisi, että sinne oli vastikään avattu myös Gotthardin pohjatunneli, 57-kilometrinen, maailman pisin rautatietunneli. Lisää tunnelista voi lukea esimerkiksi täältä.