Miksi lähteä aupairiksi?

 

Jokainen aupair kuulee varmasti useammin kuin kerran kysymyksen siitä, miksi he lähtivät tai lähtevät aupairiksi. Jokainen aupair, joka päättää jäädä vielä toiseksi vuodeksi, kuulee melko varmasti kysymyksen myös muilta aupaireilta. Miksi ihmeessä joku haluaisi tehdä tätä työtä pidempään kuin on pakko? Ensimmäisen perheen kohdalla mulla oli palo lähteä ulkomaille, halu oppia puhumaan englantia (ja ehkä saksaakin) paremmin ja itsenäistyä. Moni aupair sanoo vastaukseksi myös esimerkiksi uusien kulttuurien oppiminen tai sen, ettei Suomi enää kiinnosta. Aupairiksi lähteminen on myös tajuttoman helppoa - voi laittaa aupair-hakemuksen ja jo seuraavalla viikolla matkustaa uuteen maahan käytännössä lähes ilman rahaa. 

Mun syyt toiseen aupair-vuoteen oli melko samanlaiset kuin ensimmäisenkin kohdalla; tällä kertaa halusin kuitenkin kehittää saksankieltä ja mikä olisi ollut parempi tapa kuin muuttaa asumaan kokonaan saksankielisen perheen kanssa. Se on myös toiminut ja voin sanoa, että mun saksan kuullunymmärtäminen ja puhuminen on kehittyneet ihan huomattavasti tämän vuoden aikana. Puhuminen on mulle edelleen kuitenkin melko vaikeaa, vaikka pystyn keskustelemaan arkipäiväisistä asioista melko sujuvasti. Jotta pääsisin tässä puhumisessa seuraavalle tasolle, pitäisi mun kommunikoida myös poikaystävän kanssa saksaksi englannin sijaan.

Aupairina olossa on myös tosi paljon hyviä puolia, jos hyvä perhe vaan osuu kohdalle. Nämä tämän postauksen kuvat on Etelä-Afrikasta, jossa olin parin viikon lomalla hostperheen mukana. Yhtenä päivänä käytiin kuvissa näkyvässä paikassa, joka oli todella ihana paikka viettää piknikkiä. Todellakaan kaikki perheet ei kustanna aupairin lomamatkoja - näin ei esimerkiksi mun edellinen perhe tehnyt. Edellisen perheen kohdalla mulla kuitenkin oli oma asunto, mitä nykyisen perheen kohdalla ei ole. Lisäksi perhe maksaa vakuutuksen, ruuan ja yleensä myös matkakortin ja puhelinliittymän. Hostperhe on myös tosi iso tuki vieraassa maassa. 

Luin tänään blogipostausta hostperheen näkökulmasta, missä niiden uusi aupair oli lähtenyt viikon jälkeen takaisin Suomeen. Huolimatta kaikista hyvistä puolista ja aupairiksi lähtemisen helppoudesta, on työ ja asuminen perheen kanssa oikeasti tosi raskasta. Mä menen itse yleensä arkisin tosi aikaisin nukkumaan ollessani illalla jo niin uupunut. Aupairille saatetaan ilmoittaa tärkeistä asioista ihan viime hetkellä, jos ollenkaan. Tälläinen epätietoisuus on tosi vaikeaa, koska ei pysty oikeasti suunnittelemaan paljon mitään. Saattaa kuulostaa pieniltä jutuilta, mutta ne oikeasti vaikeuttaa elämää niin paljon. 

Parasta on kuitenkin, kun lapset (tai miksei vanhemmatkin) tekee tai sanoo jotain, joka kertoo, että kyllä ne susta oikeasti välittää. Eilen sain tytöltä tosi kauniin kukan lahjaksi ja kiukutellessaan hän uhkasi, ettei anna mulle mun seuraavana syntymäpäivänä yksisarvispiirrustusta lahjaksi, mitä oli suunnitellut tekevänsä. Ja kun poika oppi sanomaan mun nimen niin tunsin olevani niin tiiviisti osa perhettä. En osaa sanoa, onko tämä aupair-elämä kaikkien huonojen puolien arvoista, mutta tuun ihan varmasti kaipaamaan tätä perhettä, kun lopetan tämän aupaireilun.