Miksi lähteä aupairiksi?

 

Jokainen aupair kuulee varmasti useammin kuin kerran kysymyksen siitä, miksi he lähtivät tai lähtevät aupairiksi. Jokainen aupair, joka päättää jäädä vielä toiseksi vuodeksi, kuulee melko varmasti kysymyksen myös muilta aupaireilta. Miksi ihmeessä joku haluaisi tehdä tätä työtä pidempään kuin on pakko? Ensimmäisen perheen kohdalla mulla oli palo lähteä ulkomaille, halu oppia puhumaan englantia (ja ehkä saksaakin) paremmin ja itsenäistyä. Moni aupair sanoo vastaukseksi myös esimerkiksi uusien kulttuurien oppiminen tai sen, ettei Suomi enää kiinnosta. Aupairiksi lähteminen on myös tajuttoman helppoa - voi laittaa aupair-hakemuksen ja jo seuraavalla viikolla matkustaa uuteen maahan käytännössä lähes ilman rahaa. 

Mun syyt toiseen aupair-vuoteen oli melko samanlaiset kuin ensimmäisenkin kohdalla; tällä kertaa halusin kuitenkin kehittää saksankieltä ja mikä olisi ollut parempi tapa kuin muuttaa asumaan kokonaan saksankielisen perheen kanssa. Se on myös toiminut ja voin sanoa, että mun saksan kuullunymmärtäminen ja puhuminen on kehittyneet ihan huomattavasti tämän vuoden aikana. Puhuminen on mulle edelleen kuitenkin melko vaikeaa, vaikka pystyn keskustelemaan arkipäiväisistä asioista melko sujuvasti. Jotta pääsisin tässä puhumisessa seuraavalle tasolle, pitäisi mun kommunikoida myös poikaystävän kanssa saksaksi englannin sijaan.

Aupairina olossa on myös tosi paljon hyviä puolia, jos hyvä perhe vaan osuu kohdalle. Nämä tämän postauksen kuvat on Etelä-Afrikasta, jossa olin parin viikon lomalla hostperheen mukana. Yhtenä päivänä käytiin kuvissa näkyvässä paikassa, joka oli todella ihana paikka viettää piknikkiä. Todellakaan kaikki perheet ei kustanna aupairin lomamatkoja - näin ei esimerkiksi mun edellinen perhe tehnyt. Edellisen perheen kohdalla mulla kuitenkin oli oma asunto, mitä nykyisen perheen kohdalla ei ole. Lisäksi perhe maksaa vakuutuksen, ruuan ja yleensä myös matkakortin ja puhelinliittymän. Hostperhe on myös tosi iso tuki vieraassa maassa. 

Luin tänään blogipostausta hostperheen näkökulmasta, missä niiden uusi aupair oli lähtenyt viikon jälkeen takaisin Suomeen. Huolimatta kaikista hyvistä puolista ja aupairiksi lähtemisen helppoudesta, on työ ja asuminen perheen kanssa oikeasti tosi raskasta. Mä menen itse yleensä arkisin tosi aikaisin nukkumaan ollessani illalla jo niin uupunut. Aupairille saatetaan ilmoittaa tärkeistä asioista ihan viime hetkellä, jos ollenkaan. Tälläinen epätietoisuus on tosi vaikeaa, koska ei pysty oikeasti suunnittelemaan paljon mitään. Saattaa kuulostaa pieniltä jutuilta, mutta ne oikeasti vaikeuttaa elämää niin paljon. 

Parasta on kuitenkin, kun lapset (tai miksei vanhemmatkin) tekee tai sanoo jotain, joka kertoo, että kyllä ne susta oikeasti välittää. Eilen sain tytöltä tosi kauniin kukan lahjaksi ja kiukutellessaan hän uhkasi, ettei anna mulle mun seuraavana syntymäpäivänä yksisarvispiirrustusta lahjaksi, mitä oli suunnitellut tekevänsä. Ja kun poika oppi sanomaan mun nimen niin tunsin olevani niin tiiviisti osa perhettä. En osaa sanoa, onko tämä aupair-elämä kaikkien huonojen puolien arvoista, mutta tuun ihan varmasti kaipaamaan tätä perhettä, kun lopetan tämän aupaireilun. 

Miltä maistuu currywurst?

Ihana ihana Berliinin kesä on täällä! Mun hostperhe lähti tänään aamulla niiden tuttavaperheen luokse ja tulee takaisin sunnuntaina, mikä tarkoittaa sitä, että mulla on neljän päivän loma! Vaikka tämä päivä on mennyt lähinnä siivotessa ja aurinkoa ottaessa, niin jo pelkästään tieto siitä, ettei tarvitse tehdä mitään aupairin tehtäviä muutamaan päivään on selkeesti nostanut mun mielialan ihan huippulukemiin yhdessä tämän ihanan kesäsään kanssa. 

Kesä tietenkin tarkoittaa myös yhtä asiaa - nimittäin hyvästejä. Pari suomityttöä suuntaa nyt parin viikon sisällä takaisin Suomeen, minkä takia vietettiin läksiäisiä eilen illalla Peter Pane -nimisessä ravintolassa. Suosittelen! Siellä oli ihania mojitoja ja hampurilainen, minkä otin oli myös todella hyvä. Pakko mainita, että tarjolla oli myös useampi kuin yksi vegaanivaihtoehto. Mulle on heinäkuussa tulossa vegaanikaveri tänne Berliiniin Suomesta, joten täytyy vähän kartoittaa vaihtoehtoja sillekin.

Eilen päivällä käytiin kahden suomitytön kanssa Spree-joessa tunnin veneajelulla. Meillä olisi ihan hirveästi kaikkea muutakin nähtävää vielä täällä Berliinissä, minne ollaan suunniteltu menoa jo pitkään, kuten esimerkiksi Potsdam ja erilaiset museot - harmi, että muutama palaa jo Suomeen meistä. Ei siis saatu toteutettua lähellekkään kaikkea yhdessä, mitä haluttiin! Veneajelulla toteutettiin kuitenkin yksi asia, mitä en ollut mäkään ennen tehnyt: maistettiin currywurstia! Pettymys oli suuri, kun ei saatu ranskalaisia vaan kuivaa leipää currywurstin seuraksi.

Jos joku ei tiennyt, niin currywurst on tosi iso juttu täällä Saksassa ja kaiketi varsinkin Berliinissä, mistä se on myös kotoisin. Lyhyesti sanottuna se on makkaraa tomaattikastikkeella, jossa maistuu myös curry. Ei ollut mikään erikoisin makuelämys kuitenkaan ainakaan mun mielestä. 

Fête de la Musique

 

Kaksi tapahtumaa on mulle Berliinissä ylitse muiden: 1st of May ja Fete de la Musique. Ne on kummatkin tapahtumia, jossa hurja määrä ihmisiä kerääntyy ulos juhlimaan ja eilen vietettiin toista näistä. Viime vuonna en ollut Fete de la Musique:ta juhlimassa - varmaan, koska en ollut tajunnut kuinka paljon ihmisiä siellä on ja miten iso tapahtuma se oikeasti olikin. Mentiin mun poikaystävän kanssa vaan Mauerparkiin, mutta ympäri Berliiniä saattoi kuulla juhlivia ihmisiä ja ilmaisia open air -tapahtumia oli useampia.

Mä olin eilen kuitenkin illalla hurjan väsynyt. Mua ärsytti, etten maanantaina tai edes tiistaina kunnolla tietänyt, milloin ja monelta mun pitäisi olla töissä. Kaiken huippuna oli se, kun ne yhtäkkiä puhuivat tulevasta lomamatkasta, josta en tietänyt mitään. Aupairina olo ei ole läheskään aina niin ihanaa ja helppoa, kuin voisi kuvitella. Vaikka hetken olin mauerparkissa ihan fiiliksissä, lähdettiin me lopulta jo tunnin jälkeen kotiin mun mielialan ollessa selkeästi miinuksen puolella. Ensivuonna pitää ehkä varautua tohon tapahtumaan paremmin ja onhan tässä viikonloppuna kuitenkin vielä tiedossa juhannusjuhlia. Tänään sain myös selvyyden siihen lomamatkaan - hostperhe lähtee huomenna niiden tuttavaperheelle ja viipyy siellä sunnuntaihin asti. Tämä oli se loma, jota tarvitsin. 

Oon oikeesti 21 vee

Rakastan Berliiniä osittain juuri sen vuoksi, että kaupunki ei koskaan käy tylsäksi. Täältä löytää koko ajan paikkoja, joissa ei ole koskaan ennen käynyt ja joissa on sitä jotakin. Kuvan paikka tosiaan oli mulle entuudestaan tuttu - jo ensimmäisten kuukausien aikana Berliinissä taisin sinne kerran eksyä, mutta ihastuin jo silloin. Kyseessä on pieni sisäpiha Mittessä, jossa on myös Anne Frankin museo ja esimerkiksi kuvassa näkyvä kahvila. Mua eniten paikassa viehättää kuitenkin graffitit, noi lamput ja seiniä pitkin kiipeilevät kasvit.

Mun synttärit oli viimekuussa ja sain mun hostperheeltä lahjaksi kameraan uuden objektiivin, minkä vuoksi oon nyt innostunut ihan uudella lailla valokuvaamisesta. Synttärit osui samalle viikolle, jolloin oltiin etelä-Saksassa vierailemassa hostperheen sukulaisilla. En odottanut, että mun synttäreitä oltaisiin erikoisemmin juhlistettu, mutta olin niin väärässä! Kuulin useampia synttärilauluja saksaksi ja illalla menin hostvanhempien kanssa Mannheimiin rantabaariin ja sieltä katsomaan Science Slam:ia.

Uuden objektin myötä tulee siis varmasti kuvailtua enemmän (ja parempia) kuvia. Potsdamin reissua ollaan suomityttöjen kanssa suunniteltu ikuisuus, että ehkä siinä on sitten seuraava kuvauspaikka.

Viideltä aamulla

Halusin kertoa tänään ihan jostakin muusta. Pahoitella, etten ole hetkeen kirjoittanut. Mielessä oli muuttoasiat ja yliopisto, mutta sitten selasin kännykän kuvia ja löysin kaksi kuvaa, jotka oli otettu aamulla viiden jälkeen. Spree-joki on tyyni ja taivas haaleansininen - ei kerro sanaakaan siitä, miten mun ilta päättyi suunnittelematta vasta aamulla, mutta silti näissä kuvissa on kuitenkin se kaikki. Se levollisuus ja hyvä olo, mikä mun sisällä on juuri nyt. 

Olin keväällä ollut ahdistunut siitä, kuinka mun sosiaalinen elämä oli niin kuollutta. Harmitti, kun niin moni kaveri vuoden takaa oli lähtenyt Berliinistä. En nähnyt millään sitä, mitä mulla elämässäni oli nyt, vaan kaipasin takaisin viimevuoteen ja haaveilin tulevasta. Hiljalleen oon kuitenkin taas huomannut, että ehkä mun olisi vaan pitänyt katsoa ympärilleni ja nähdä ne kaikki upeat ihmiset tässä ja nyt. 

Viime viikon perjantaina päädyttiin yllättäen muutaman jälkeen Watergateen yhden suomitytön kanssa. Seuraavana päivänä yöunien jälkeen ei enää ollut niin hohdokasta, mutta nyt viikon jälkeen on jo ihan hyvä muistella, että oikeasti vietin parhaimman illan pitkään aikaan. 

Kesä on vihdoin Berliinissä. Ja se on yhtä ihana kuin edellisenä vuonnakin.