Road trip Euroopassa

Olen elossa, vaikka blogin puolella onkin ollut hiljaista! Tälle hiljaisuudelle on kuitenkin syynsä: saavuin juuri Berliiniin kymmenen päivän mittaiselta road tripiltä Euroopassa. Road tripistä piti puhua oikeasti täällä blogin puolella jo aikaisemmin enemmän, mutta lopulta kuitenkin koin paremmaksi kirjoittaa matkasta vasta sen jälkeen - eli nyt.

Meidän matkaan sisältyi Saksan lisäksi Italia, Slovenia, Sveitsi ja Ranska. Ajettiin autolla Berliinistä Itävallan kautta Italiaan Venetsian lähistölle, jossa sijaitsi meidän leirintä-alue. Siellä vietettiin seitsemän yötä, mutta välissä käytiin esimerkiksi päiväreissulla Sloveniassa ja Venetsiasta tuli nähtyä pääsaaren lisäksi myös Lido. Italiasta ajettiin Sveitsin Luzerniin, jossa vietettiin yksi yö ja sieltä ajettiin seuraavana päivänä Ranskan puolelle Strasbourgiin, missä oltiin myös yksi yö. 

Mielessä on tällä hetkellä niin paljon postausideoita ja kuviakin mulla on kahdella eri muistikortilla. Niiden läpikäymisessä menee varmaan vielä muutama päivä, mutta nyt alkuun tässä muutama kuva Venetsiasta, joka lumosi minut ihan täysin. 

Miten päästä eroon stressaamisesta?

Lähetin paperit yliopistolle ja maksoin koulumaksun viimeviikolla. Nyt jännitän vaan sitä, pääsenkö opiskelemaan alaa, mitä oon halunnut opiskella lukiosta lähtien. Tuntuu, että koko alkuvuoden olen stressannut sitä, pääsenkö kouluun ja saanko ylipäätään kaikki paperit lähetettyä ajoissa. Olen stressannut sitä, saanko säästettyä tarpeeksi rahaa roadtripiä varten, joka muuten alkaa ensiviikon tiistaina. Olen nähnyt painajaisia sekä nykyisestä että vanhasta hostperheestä, mikä varmaan kertoo omaa tarinaansa siitä, kuinka paljon ahdistaa tämä aupairelämä.

Tuntuu, että koko ajan on kiire tehdä jotakin. Pitäisi repiä itseni sataan eri paikkaan ja ehtiä näkemään kaikkia ihmisiä, joita haluan nähdä. Pitäisi siivota. Pitäisi ostaa huonekaluja ja suunnitella syksyn muuttoa. Se muuttokin epäilyttää. Ja entä jos en saa sitä koulupaikkaa nyt? Sitten pitäisi löytää työpaikkakin. Nämä oli mun ajatuksiani viime viikoilta. 

Oon aina ollut todella paha stressaamaan asioista, minkä huomasi esimerkiksi siinä, että ylioppilaskirjoitusten aikana laihduin viisi kiloa. Suurentelen asioita mielessäni ja mietin aina sitä pahinta mahdollista vaihtoehtoa, mitä voi tapahtua. Oon kuitenkin hiljalleen alkanut löytämään tapoja hillitä stressiä. 

Listasin kaikkia asiat, jotka huoletti tai ahdisti. Mietin mitä asioille voisin tehdä, jotta ne ei saisi mua enää sellaisen ahdistuneisuuden valtaan. Osittain tämän listan takia tapasin mun entisen hostperheen eilen ja vaikka kädet tärisi aluksi jännityksestä, niin siitä selvittiin hyvillä mielin. Hostlapsi oli kasvanut hurjasti ja menee syksyllä jo kouluun! Olin jo pidemmän aikaan halunnut käydä vanhan hostperheeni luona ja tuli niin hyvä olo, kun sitten lopulta tämän sain aikaiseksi. Olen myös tullut siihen tulokseen, etten kuole vaikkei koulupaikka nyt aukeaisi. Suunnitelmat on aika hyvin selvillä tulevaisuuden osalta - jos en pääse nyt opiskelemaan psykologiaa, niin mulla on jo muutama koulu ja ala mihin haluan lähes yhtä palavasti opiskelemaan. 

Löysin jostain myös Hemingwayn sanonnan, joka antoi mulle yllättävän paljon inspiraatiota. 

“If something is wrong, fix it if you can. But train yourself not to worry. Worry never fixes anything.” 

Rooftop-baari Neuköllnissä

Eilen illalla lähdettiin poikaystävän kanssa katsastamaan Neuköllnissä sijaitseva rooftop-baari. Paikka oli sellainen hipsterien keskittymä kuin olin ajatellutkin, mutta tunnelmaltaan kuitenkin tosi ihana ja sääkin oli mitä ihanteellisin, vaikka pilvet osin peittikin auringonlaskun. Paikka oli jo kahdeksan aikoihin täynnä ihmisiä ja Berliinissä kun ollaan niin olihan sitten sinne muutama muukin suomalainen eksynyt. Tuntuu, että nykyään ei voi minnekään mennä ilman että törmää toisiin suomalaisiin!

Kun Prenzlauer Bergistä tulee Neuköllniin, niin huomaa sen, miten tietyt alueet Berliinissä on tietynlaisten ihmisten asuttamia. Prenzlauer Berg on lapsiperheelle ihanteellisin alue ja päiväsaikaan joka puolella on lapsia. On sielläkin tietysti omat yöelämä-alueensa, mutta pääosin alue on illemmalla melko rauhallista ja turvallista. Neukölln on tunnettua ulkomaalaisten aluetta - varsinkin muslimit ja muut tummaihoiset asuttavat (tai ainakin viettävät aikaa) tuolla alueella, eikä kyllä voinut olla asiaa huomaamatta.

Neuköllnissä on kuitenkin tosi paljon kivoja baareja, kuten esimerkiksi just tämä rooftop-baari, Klunkerkranich. Paikalla oli joku dj, mutta koska istuttiin ulkona se pari tuntia, niin ei tullut kauheammin kuunneltua minkälaista musiikkia siellä soitettiin. Ehdottomasti pitää mennä tuonne vielä kesän aikana uudestaan ja tsekata Prenzlauer Bergin oma rooftop-baari, missä en myöskään ole käynyt.