Tuntuu hassulta kirjoittaa suomeksi. Jotenkin tämä blogin kirjoittaminen jäi viime kesän lopulla kokonaan pois - koulustressi päättyi siihen, etten saanut kaikkia dokumentteja ajoissa palautettua enkä pystynyt hakea kouluun. Keskityin siis ihan sataprosenttisesti tulevaan saksan kokeeseen, jonka tulokset sain joulukuun lopulla. Pääsin läpi! En siis kokonaan ole epäonnistunut ihmisenä. Oli jotenkin vaikea myöntää edes itselleen, että vaikka kuinka kovasti halusin jo opiskelemaan, ei se kaikista yrityksistä huolimatta onnistunut (osittain tosin vain omaa saamattomuutta ja huolimattomuuttani).
Syksyn aikana kävin parin kaverin kanssa Pariisissa ja joulukuussa palasin Suomeen kymmeneksi päiväksi. Vaikka matka omalta osaltaan muistutti, miksi niin kovin rakastan Helsinkiä ja Suomea ylipäätään, muistutti se myös kaikista niistä syistä, mitkä lopulta sai minut jäämään Berliiniin. Jotenkin varsinkin se aika, jonka on viettänyt ulkomailla on avannut silmiä - ei se Suomi ole mikään täydellinen paratiisi. Vaikka kaipaan sieltä monia asioita, kuten ruokakaupan valikoimaa ja sitä, että monet asiat voi hoitaa sähköisesti, niin on myös asioita, joita en kaipaa. Kuten pimeys ja harmaus. Ihmisten negatiivisuus ja takapajuisuus tietyissä asioissa.
Olen ihan rakastunut Berliiniin, jossa omistan ihanan ystäväporukan ja parhaimman poikaystävän. Viime vuoden puolella lopetin muuten myös aupairin työt ja muutettiin poikaystävän kanssa saman katon alle. Jäiks. En lupaile kirjoittavani blogia säännöllisesti, mutta en sulje sitä poiskaan. Tällä hetkellä mulla on meneillään esim kahden kuukauden projekti sokerinsyönnin ja terveellisten elämäntapojen suhteen ja ensiviikolla matkaan Lontooseen ja Harry Potter -studiolle. Eli niistä ehkä seuraavan kerran juttua.
Hyvää uutta vuotta 2017. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti