Tämä on unelma

Yökirpputori. Talvikylä. Outlet-myymälöissä shoppailua. Myöhäiset halloweenjuhlat. Kaverin syntymäpäivä ja yllätyslahja. Etelä-Afrikka helmikuussa.

Elän unelmaa. Mitenkään muuten mun tämän hetkisiä tuntemuksia ei voi kuvata. Tämä on unelma ja tämä on mun elämä. Vuosi sitten en osannut edes aavistaa, että mun elämä tulisi olemaan tätä, että oikeasti voisin olla näin onnellinen. Saksaan lähtö oli ehdottomasti mun elämäni parhain päätös, ja kaikki te, jotka epäröitte aupairiksi tai ylipäätään ulkomaille muuton suhteen, niin älkää epäiröikö vaan tehkää se. Kun vähän yli vuosi sitten lähdin, ikävöin jo valmiiksi Suomeen. Se ikävä katosi kuitenkin nopeasti, koska nyt musta tuntuu, että mitä kauemmin mä täällä Saksassa olen, sitä onnellisemmaksi tulen.

Tämä viikonloppu oli ehdottomasti tähän mennessä paras. Perjantaina lähdin Piercen kanssa ostamaan lauantain halloweenjuhliin rekvisiittaa ja päädyttiin punaisiin piilareihin, teräviin kulmahampaisiin ja kalpeaan ihoon. Oltiin tosi kliseisesti vampyyreitä, mutta oli kyllä ihana kuulla sitten juhlissa kehuja, että näytettiin tosi hyvältä kumpikin. Halloween-ostosten jälkeen suunnattiin Night Marketiin, eli yökirpputorille. Berliinissä on tosi paljon just tämän tyyppisiä tapahtumia, mistä löytää lähes aina jotain. Samassa yhteydessä oli myös Winterdorf, suomeksi talvikylä, mistä tuli kyllä ihana joulufiilis. Nämä kuvat ei tuo todellakaan niin hyvin esille sitä tunnelmaa, mikä siellä vallitsi. Oli myös ihanan lämmin!

Lauantaina aamulla lähdettiin Piercen ja sen äidin kanssa shoppailemaan Berliinin ulkopuolella sijaitsevaan outlet-myymälöiden alueelle. Yritin löytää talvitakkia, mutta sellasta ei pistänyt silmään ja vähän harmitti, ettei tullut sitten mitään muuta ostettua. Joulun jälkeen sinne on pakko mennä vielä uudestaan!

Illalla lähdettiin halloweenjuhliin, missä tapasin niin paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Kun mentiin sinne, niin kaikki puhui vaan saksaa, mutta kun muutamalle selvisi, etten ymmärrä puoliakaan niitten puheista, niin he vaihto kielen englantiin. Tapasin myös yhden puoliksi suomalaisen ja pari sanaa tuli vaihdettua suomeksikin, vaikka suurin osa keskustelusta hoituikin saksaksi. Klo 12 oli meidän kaverin, Danielin, yllätyssynttärilaulun, -kakun ja -lahjan aika. Oli ihana nähdä, miten Daniel oli niin innoissaan ja onnellinen siitä, että sen kaverit yllätti sen tolla tavalla sen synttäreinä. En rehellisesti sanottuna ikinä ole nähnyt sitä onnellisempana.

Tänään puolestaan mun hostäiti yllätti mut kertomalla, että ne haluaisi ottaa mut mukaan Etelä-Afrikkaan helmikuussa kahdeksi viikoksi. Siitä muutama tunti myöhemmin varattiin jo lennot, mikä tuntuu ihan hullulta. En ole ikinä ollut Euroopan ulkopuolella ja nyt olen jo menossa Afrikkaan! Jopa hostlasten kanssa meni älyttömän hyvin tänään. Mun elämä on parhainta just nyt.